Aloitin ratsastuksen Siilin Ratsastuskeskuksessa vuonna 2006, ollessani neljä vuotias. Äitini on harrastanut ratsastusta pienestä asti ja hänen mukanaan aloitin ratsastuksen. Ensimmäisellä ratsastustunnilla menin V.K Iris nimisellä hevosella. Ratsastin alkuun kerran viikossa ja aloitin talutustunneilla. Kun olin ratsastanut vuoden tai jotain sinnepäin, eräs iso hevonen ei pysynyt taluttajalla käsissä ja meinasin tippua. Siitä seurasi reilu puolivuotta kestänyt käynti jakso, en uskaltanut ravata ollenkaan. Äiti sanoi mulle monta kertaa, että jos en halua/uskalla jatkaa, saan lopettaa ratsastuksen vaikka saman tien. Joka kerta vastasin kieltävästi, ei en halua lopettaa. Kiitän itseäni tästä, että en antanut periksi - en tiedä mitä tekisin elämälläni ilman hevosia. Kun uskallus tuli takaisin siirryin alkeistunnille ja jonkun ajan päästä jatkolle. Tässä vaiheessa laukkasin ensimmäiset laukkapätkät Bela ponilla ja voi vitsi että muistan kuinka se oksetti ja oli niin outoa. Toisella kerralla sujui jo paremmin. Joskus eskari-ikäisenä hyppäsin ensimmäiset esteet ja toisen luokan alussa aloitin valmennustunnit kaksi kertaa viikossa. Tässä vaiheessa ratsuina toimi usein Pulla (Golden Blum), Savu (Donna XI), Jimi (Siilin Aramis) ja monia muita poneja ja hevosia jotka löytyvät Siilin Ratsastuskuksen sivuilta joko nykyisistä tai entisistä hevosista.
Samaan aikaan kun aloitin valmennustunnit sain ensimmäisen vuokraponini, pienen Madde shettiksen ja ratsastuskerrat nousivat 3-4 kertaan viikossa. Ensimmäisiä kisojani kävin tähän aikaan ja kun kesällä 2011 muutimme Kajaanin, aloitin tunnit Kylmän Tallilla ja Kuluntalahdessa, myöhemmin vaihdoin kokonaan Kylmälle, ja löysin kaksi vuokraponia Rando-shettiksen ja Fanni-Welshin. Kilpailin pikkuluokkia Randon kanssa ja lisäksi maastoiltiin ja treenailtin. Rando ja Fanni lähtivät ylläpitoon 2012 ja silloin tein molemmista poneista ja meidän yhteisestä ajasta videot. Kanavallani youtubessa on myös lisää videoita poneista.
Ennen kuin Rando lähti, aloimme etsiä omaa ponia minulle ja äidille yhteiseksi. Kävimme kokeilemassa muutamaa ja 4.11.2012 osui se oikea kohdalle ja 9.11 muutti Inkku meille ja siitä asti olen käynyt tallilla lähes joka päivä.
Inkun kanssa alku ei ollut helpointa aikaa, mutta pikkuhiljaa alkoi luottamus syntyä. Aloitettiin ponin kanssa käytännössä ihan nollasta, ja nyt kolmen ja puolen vuoden aikana ponista on tullut minulle se paras ystävä, aurigonpaiste synkkien päivien keskelle ja lohduttaja vaikeina hetkinä. Vaikka kilpailemme Inkun kanssa, niin ennen kaikkea se on minulle se rakkain ja paras ystävä. Tällä hetkellä kilpailemme seura- ja aluetasolla 80-90cm ja He B, treeneistä ja kisoista kirjoitan tarkemmin Pinkku ja Inkku blogissani. Tavoitteena olisi jossain vaiheessa osallistua kenttäkisoihin, kun kävimme maastoestevalmennuksessa ja into lajiin syttyi. Tykkäämme Inkun kanssa myös ihan vaan ottaa rennosti, mennä ilman varusteita, käydä maastoilemassa ja olla vaan, sekä tietysti vähän herkutella ja rapsutellaViime kesänä olimme siilissä leirillä ja leiri oli paras kaikista tähänastisista leireistä - siilissä opetus on ihan omaa luokkaansa ja saimme paljon hyviä ohjeita Inkun kanssa kotiinviemisiksi. Nykyään heppailu on enemmän rakas elämäntapa kuin harrastus, joka päivä kun illat kuluu tallilla ja melkein kaikki tekeminen liittyy hevosiin - ei elämää ilman hevosia voisi kuvitellakkaan ja välillä sitä miettii, että mitä ihmiset tekee jos eivät käy tallilla. Ja aina huonopäiväkin muuttuu hyväksi kun poni hörisee tai muuten vain on ihana oma itsensä❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti